Kirja oli mielenkiintoinen. Itse luin vahingossa sarjan kakkososan ensin, muttei oikeastaan haitannut. Kirjassa esiintyi lohikäärmeitä, niiden sukulaisia draakkeja, liskomiehiä ja sekaverinen (ihmisen ja lohikäärmeen jälkeläinen).
Kuvailu oli aika ihanaa. Porukkaa ei vain lyöty kasaan PAM! vaan se kokoontui pikkuhijaa, viimeisen liittyessä joukkoon vasta loppumetreillä. Kirjaan mahtui paljon salaisuuksia ja juonenkäänteitä, kaikki eivät edes paljastuneet kunnolla, ja kirja jätti odotuksia seuraavaa osaa varten. (Jonka siis luin ensin. Pöh.) Kirja piti loppuun asti jännityksessä..
Rakastuin kirjan hahmoihin. Soturiryhmään kuuluu niin erilaisia henkilöitä, on naistenmiestä ja tunteetonta 'konetta', isällisiä hahmoja ja naissoturi. (Soturi saattaa kyllä olla väärä sana.. Kenties salaseuralainen? En tiedä). Kullakin on oma persoonallisuutensa, on vaitelias ja vaikenematon, tiimissä toimiva ja yksinäinen valttikortti...
Toisaalta, kirja oli haastavaa luettavaa. Koska se sijoittui Pariisiin, ja kirjassa oli paljon kuvailua, esimerkiksi teiden nimiä oli melkoisesti, meni lievästi sanottuna sekaisin. Entisenä ranskanopiskelijana yritin itse lausua teiden nimet mielessäni, kuten myös henkilöiden nimiä, mikä häiritsi lukemista vähäsen. Toisaalta, kun oppi lukemaan kirjan tyyliä, pystyi hyppimään outojen kohtien yli. Oudoilla tarkoitan lähinnä nyky-Pariisin ja 1600-luvun Pariisin erojen kuvailuja, ja paikkojen historioiden kuvailua, joilla ei tarinan kannalta ollut mitään merkitystä.
Ehkei kaikkein helpoin kirja lukea, mutta mielestäni hyvinkin lukemisen arvoinen!
-'n
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti