22.7.2012

Riordan, Rick: The Kane chronicles

Puoliväli haasteesta saavutettu, viisikymmentä kirjaa vielä jäljellä. Puolivälin kirja sai kunnian olla Rick Riordanin The Serpent's shadow. 

Riordania olen aiemminkin hehkuttanut Percy Jacksoneiden muodossa, ja olen Kane-Chroniclestakin maininnut muistaakseni jonkun hehkutuksen loppupuolella. The Serpent's shadow on sarjan kolmas osa, ja saa nähdä, jääkö se viimeiseksi, kirja antoi ymmärtää mahdollisuudesta sarjan loppumiseen, mutta myös sarjan jatkoon, enkä jaksa nyt googletella ja etsiskellä faktoja. Kirjasta jäi odottava fiilis tavallaan. Se olisi voinut ihan hyvin päättää koko sarjan, mutta jätti sopivalla tavalla tiettyjä lankoja löyhiksi, jotta siihen voisi vielä liittää jatkoa.. En tiedä, paha sanoa.

Kane-Chroniclesta ajattelin kertoa yleisesti, sillä en itse kauheasti välitä loppupään osien esittelystä (ainakaan ennen alkupäätä..) Eli, sarja kertoo Carter ja Sadie Kane'sta, sisaruksista, joista toinen, Carter, on kasvanut arkeologi-isän kanssa kotikoulussa kierrellen eri maissa ja erilaisilla arkeologisilla kaivoksilla, ja toinen, Sadie, asuu isovanhempiensa luona Lontoossa ja viettää tavallista teinitytön elämää. Kaikki kuitenkin muuttuu sarjan ensimmäisessä osassa, kun sisarusten isä, Julius (joka on siis erittäin kuuluisa Egypto- ja arkeologi) katoaa British museumissa, kun vahingossa pirstoo Rosettan kiven ja vapauttaa lauman egyptiläisiä jumalia, ja pian sisarusten on estettävä maailmanloppu jos toinenkin...

Sarjan osat ovat siis The red pyramid (suom. punainen pyramidi) The throne of fire (suom. liekehtivä valtaistuin) ja The serpent's shadow (ei vielä suomennettu). Kaikki sarjan osat ovat enemmän tai vähemmän loistavia, ja niiden maailma tempaa hetkessä mukaansa. Kerronta on jälleen kerran aivan ihastuttavaa: Carter ja Sadie ovat äänittäneet tarinansa (ja saamme siis lukea sen vain, koska sisarukset ovat uskaltautuneet antamaan Riordanille kallisarvoisen äänitteensä, jotta hän voi muuttaa sen kirjoitettuun muotoon) ja kertovat vuorotellen tapahtumista. Ja koska äänessä ovat sisarukset, voidaan nauttia ah-niin ihanasta sisarusrakkaudesta tarinassa, sillä eihän isoveli-pikkusisko -asetelma voi olla luomatta välillä kiistoja.. 

Jotkut saattaisivat kritisoida Kane-kirjoja liiasta samankaltaisuudesta Riordanin aiempiin Percy Jacksoneihin, mutta mielestäni molemmat sarjat ovat loistavia ja kaikkein tärkeintä - erilaisia. Toki, ne muistuttavat toisiaan vaikeine ihmissuhdekaavioineen ja mutkikkaine juonenkäänteineen - mihin kirjailija tyylistään pääsisi - ja perustuvathan molemmat sarjat mytologioiden modernisointiin - tosin täysin erilaisten mytologioiden, egyptiläisen ja kreikkalaisen(+roomalaisen heroes of Olympus-sarjassa), mutta vaikuttavalla tavalla kuitenkin modernisoitu omanlaisikseen maailmoikseen. Kun pohtii, Riordan on oikeastaan kääntänyt osan Percyissään käyttämistään asioistaan ylösalaisin, mutta niitä saatte itse etsiskellä kirjoissa.. 

Ilmanmuuta lukekaa, jos ette ole vielä lukeneet, ihmiset hyvät! Riordan on käsittämättömän ihastuttavia tarinoita luova kirjailija, rakastan hänen kirjojaan ainakin yhtä paljon kuin LotR'ja ja Pottereita... Ja minähän olen tunnetusti Tolkienholisti ja Rowling-fani... (kuin myös Riordan tuntuu olevan jumalani, hehkutuksesta päätellen ainakin..)
-'n

9.7.2012

Hunter, Erin: Soturikissat

Erin Hunterin Soturikissat - kirjasarja luo mielenkiintoisen maailman omamme rinnalle - villikissojen maailman metsikössä kaksijalkalan lähellä. Kotikisu Ruska haaveilee metsästämisestä, ja törmää vaarallisiin klaanikissoihin ensimmäisellä metsäreissullaan, ja se on sitten menoa. Ruska saa itselleen oppilasnimen Tulitassu, ja vaikka osa klaanista halveksiikin häntä kotikisujuurien takia, hän vakiinnuttaa paikkansa klaanissaan.

Rakastan Soturikissakirjoja, kaikkia tähän mennessä ilmestyneitä: (1.saaga)Villiin luontoon, Tuli ja jää, Salaisuuksien metsä, Myrsky nousee, Vaarallinen polku, Pimeyden hetki, (2.saaga) Keskiyö, (erikoisseikkailu)Tulitähden tehtävä. Juoni etenee jouhevasti, kenties vähän poukkoillen paikotellen, mutta käänteet ovat tarkkaan mietittyjä, ja kirjan teksti on ihanaa, Hunter on todella miettinyt asioita kissan näkökulmasta, vuodenajoilla ja asioilla on omat nimensä, esim. talvi on lehtikadon aika, ihmiset kaksijalkoja ja autotiet ukkospolkuja, eikä tietä ja ihmisiä. Klaanit on mietitty tarkkaan, vähän erilaisia kissoja jokaisessa, kaikilla on jokin tietty erityisominaisuus, Tuuliklaani on nopea, Jokiklaani osaa uida, Myrskyklaani on taitava vaanimaan metsämaastossa ja Varjoklaanilla on omat vahvuutensa (vaikkakaan ei niin selkeä, eikä myöskään Myrskyklaanilla) Asetelma on ehkä vähän kliseinen, Myrskyklaani pääosassa ja 'paras', Varjoklaani on se 'pahisklaani'.. Kuitenkaan kaikki ei ole aivan yksioikoista, ja pidän etenkin siitä, ettei päähenkilöiden matka niin sanotusti huipulle ole aivan suoraviivainen, vaan he tekevät virheitä siinä missä kuka tahansa muukin, ehkä normaalikissoja enemmän.


Kirjat ovat erittäin nopeita lukea, etenevät hyvää vauhtia ja niin edelleen. Toisaalta nimien muuttuminen kesken kirjan on vähän hämmentävää, pistää miettimään, miten kissat itse pysyvät niiden perässä.. Mitään virallista moitittavaa sarjasta ei löydy. Nyt itse lueskelen 2.saagaa englanniksi, ensimmäinen osa Keskiyö on jo suomeksi julkaistu, kakkososa ilmestynee lokakuun loppupuolella, mutten jaksa odotella. Kirjat kannattaa lukea järjestyksessä 1.saaga, tulitähden tehtävä, 2.saaga. Tuo tulitähden tehtävä kun on erikoisseikkailu, se on itsenäinen, mutta sijoittuu kahden saagan väliin, joten sinne siis. 


Suosittelen sarjaa lämpimästi myös ei-niin-kissarakkaille ihmisille, hupaisaa luettavaa kyllä!
-'n