Michael Scott - Kirjanvartija

Alkuperäiskansi, en löytänyt hyvää
kuvaa suomenkielisestä.

Michael Scottin Kirjanvartija on Kuolemattoman Nicholas Flamelin salaisuudet - sarjan ensimmäinen osa. Vauhdikas, mielenkiintoinen, tosin kummallinen kirja. Koko opus käsittää pari-kolme päivää, ja on noin 350sivuinen. Tylsiä hetkiä ei oikeastaan ole.

Lokeroisin Kirjanvartijan samaan luukkuun kuin Percy Jacksonit - tosin Kirjanvartijassa ei esiinny vain tietyn mytologian hahmoja, vaan aika laajalti - on sfinksi, golemeja (saviukkoja, jollainen on mielestäni jossain vanhassa simpsonit-jaksossakin nähty), Bastet egyptiläisestä mytologiasta ja muitakin, joita en tosin nyt muista.

Kirja on kuitenkin hämärä ja mielestäni ärsyttävä. Päähenkilöt, Sophie ja Josh ovat kaksoset, ja eräässä kirjassa, velho Abrahamin Koodeksissa, ennustetaan 'kahden jotka ovat yksi' joko pelastavan tai tuhoavan maan. Tässä kohdassa kirjassa on räikeä virhe (jonka bongaavat varmaankin vain sellaiset, jotka ovat lukeneet vähän enemmän biologiaa, tai ainakin keskittyneet tunneilla), sillä eivähän Sophie ja Josh voi olla 'kaksi jotka ovat yksi', sillä koska he ovat tyttö ja poika, he eivät voi olla identtiset kaksoset, ja normaalikaksoset eivät ole yhtään sen enempää yksi kuin parin vuoden ikäeroiset sisarukset, mutta identtiset kaksoset ovat kyllä teoriassa yksi.

Äskeinen ei ehkä haittaa kauheasti lukukokemusta. Pidän mytologioihin ja historiallisiin henkilöihin viittaavista, modernisoiduista kirjoista. Ne ovat mukavia lukea. Tämäkin oli mukava, tosin meni melko kauan aikaa lukea se, kun ei inspiroinut lukea. Todennäköisesti tulen lukemaan lopunkin sarjan, mutta tämä kirja ei kuulu henkilökohtaisiin suosikkeihini kuitenkaan. Sisarusten välinen suhde on aluksi liian siirappinen, tosin ehkä kaksosten suhde on erilainen kuin vuoden ikäeroisten sisarusten - en ainakaan osaisi kuvitella olevani noin hyvä kaveri oman veljeni kanssa. Loppua kohti sisarusten suhde muuttuu erilaiseksi, tosin sopii kirjan tapahtumiin, mutta vaikka minua yleensä ärsyttää, että melkein kaikkien fantasiakirjojen päähenkilöt ovat poikia/miehiä, (minussakin asuu näemmä pieni feministi) tässä kirjassa tytön, Sophien, asema ärsyttää paikotellen. Blaah.

Kirja ei siis ole mielestäni mitenkään kympin suoritus, ehkä joku seiska-seiskapuoli-kasi voisi olla sopiva arvosana. Kenties lukemisen arvoinen, ihan mielenkiintoinen, mutta on niitä parempiakin kirjoja nähty..
-'n