Angie Sage: Septimus Heap - Magyk

Angie Sagen Septimus Heap- sarja. Fantasiasarja, osia on tähän mennessä ilmestynyt ainakin kuusi. Mahtavaa luettavaa, englanniksi tosin vähäsen hankalaa kirjalle ominaisten sananväännösten takia, muttei liian vaikeaa kuitenkaan. Hupaisia tapahtumia ja odottamattomia sekä mielenkiintoisia juonenkäänteitä. Kirjojen tyylistä tekee vielä ihanamman se, että jokaisen kirjan takana on pieniä tarinoita sarjan sivuhahmoista: esimerkiksi mitä heille tapahtui ennen kirjaa, kirjan tapahtumien jälkeen tai jotakin, jota voisi haluta tietää. 'Tietoiskut' ovat hupaisia ja ihania, koska usein sivuhenkilöt eivät saa tarpeeksi tilaa itse tarinasta, mutta tällä tavalla sivuhenkilöidenkin tarinat kerrotaan.

Magyk, ensimmäinen Septimus Heapista kertova kirja. Kirjan nimi kertonee melko paljon, Magyk (suom. Magiaa). Magia on muuttunut entisen kuningattaren ja ExtraOrdinary wizardin (olisikohan suomennettuna ollut erityisvelho) murhan jälkeen tabuksi. Kuningattaren nyt 10-vuotias tytär, noin päivän vanhan äitinsä kuoleman aikaan, on löytynyt, ja hänen peräänsä on lähetetty salamurhaaja. Prinsessa onnistuu kuitenkin pakenemaan linnasta ottoisänsä ja -veljensä, nykyisen ExtraOrdinary wizardin ja Poikien armeijan pojan 412 kanssa. Tästä alkaa tapahtumaketju, joka pitää lukijan jännityksessä loppuun asti.

Rakastan tapaa, jolla Sage on kuvannut eri hahmoja: ExtraOrdinary Wizard Marcia Overstrand on vähän turhamainen nainen, joka halluaa kaiken hetinyt, ja tahtoo palauttaa Magian sen vanhalle paikalleen. Poika 412 on Poikien armeijassa opetettu vihaamaan velhoja, mutta ajattelee myös omilla aivoillaan. Pidän myös siitä, että prinsessa ei ole perinteinen pumpulissa kasvanut hattarapäinen blondi, vaan tavallinen tyttö, jolla on tavallinen (otto)perhe ja veljiä.

En oikein osaa kirjoittaa tästä kirjasta. Mitä kertoisi, mitä ei, ettei menisi liian spoilaavaksi. Sanon kuitenkin, että Septimus Heapit ovat hyvinkin lukemisen arvoisia, vähän paksuhkoja ja raskaahkoja, mutta kuitenkin mielestäni erilaisia kuin muut lukemani velhokirjat. Pidän näistä melkein yhtä paljon kuin Pottereista, mikä johtuu kahden sarjan erilaisuudesta: Sagen velhot ovat hyvinkin erilaisia kuin Rowlingin velhot. Ihastuttava maailma, paikoitellen vähän hämmentävä, mutta lukeminen kannattaa kyllä.
-'n