Rick Riordan: Percy Jackson x3

Totesin, etten jaksa esitellä Percy Jackson - sarjan kolmea viimeistä osaa erikseen, tuntuu, että toistan aina samat asiat. Nyt siis yhteisesittelyn saavat Percy Jackson and the titan's curse, Percy Jackson and the battle of the labyrinth sekä Percy Jackson and the last Olympian.

Sarjan kolmannessa osassa, Percy Jackson and the titan's curse, sarjaan ilmestyy uusia hahmoja. Zeuksen tytär, Thalia, kaksi uutta puoliveristä, sisarukset Bianca ja Nico Di Angelo, sekä Artemiin metsästäjät. Kirja poikkeaa aiemmista siten, että Annabeth on kadonnut: hän putoaa Biancan ja Nicon pelastamiseksi tehdyllä retkellä kalliolta. Artemiin metsästäjät pelastavat Thalian, Percyn, Groverin sekä uudet puoliveriset, ja pian onkin jälleen uuden etsintäretken aika: Percyä ei tosin oteta mukaan, sillä etsintäretken johtaja, Artemiin metsästäjien johtaja, ei tahdo ottaa poikaa mukaan matkalle. Percy tosin lähtee kuitenkin, ja pelastaa porukan pulasta, ja liittyy ryhmän mukaan. Matka jatkuu, ja etsintäretken ennustus toteutuu pala palalta... Percy tapaa myös kuolevaisen tytön, Rachelin, joka pystyy näkemään Sumun lävitse.

Titan's curse on mielestäni mukava, sillä se tuo uuden näkökulman puoliveristen maailmaan, sillä päähenkilöt Percy ja Annabeth eivät olekaan aivan niin valokeilassa, Annabeth ainakaan. Uudet hahmot ovat koomisia, kirjassa tavattiin pikaisesti muistaakseni esimerkiksi lentävä porsas. Lisäksi kirjassa Kronoksen suunnitelmat alkavat selvitä vähäsen.


Neljännessä osassa, The battle of the labyrinth, Puoliveristen leirille saapuu uusi työntekijä, auttamaan Dionysuksen poissaollessa. Uuden pelin, 'selviä-hengissä-hirviöiden-hyökkäyksessä'-tyylisen, aikana Percy ja Annabeth putoavat luolaan, luulevat olevansa poissa muutaman minuutin, mutta ovatkin kadoksissa pari tuntia. Luola paljastuu olevan Kronoksen suunnitelman tärkein asia, Labyrintti, joka on levittäytynyt käytännössä koko Amerikan alle, ja jonka läpi kulkemalla voi tulla suoraan Puoliveristen leiriin, leirin suojauksista huolimatta. Alkaa armoton kilpajuoksu: Percyn, Annabethin, Groverin ja Tysonin täytyy löytää Adrianen lanka, jonka avulla labyrintissa voi suunnistaa eksymättä. Lankaa varten heidän täytyy löytää labyrintin suunnittelijan, Deadaluksen paja, sillä lanka on siellä. Nelikko löytää toisen tavan kulkea labyrintissa: he tarvitsevat Sumun lävitse näkevän kuolevaisen apua: Rachelin. Percyllä on myös omia ongelmia Nico Di Angelon kanssa, tämä kun on suuttunut Percylle Percyn petettyä hänen luottamuksensa Titan's cursen aikana.

The battle of the labyrinth on mielestäni yksi parhaista Percy Jacksoneista, johtuen labyrintistä, joka on aina jollakin oudolla tavalla kiehtonut minua - tosin tällä kertaa labyrintissa ei ollut vain Minotaurusta, niin kuin kreikkalaisessa mytologiassa. Samalla koomisella tavalla kirjoitettua, humoristista tekstiä kuin aiemmatkin Riordanin kirjat. Percy ja Annabeth ovat jälleen valokeilassa, mikä on hivenen tylsää, mutta koska edellisessä kirjassa he eivät olleet ainoat sankarit, se suotakoon. Uusia puolijumalia ei juurikaan ole, mutta esimerkiksi Nico Di Angelosta saadaan tietää lisää, ja tavataan lisäksi muutamia uusia jumaliakin, esimerkiksi Hefaistos.


Viides ja sarjan viimeinen osa, The last Olympian, alkaa, kun Percy lähtee Beckendorfin, Hefaistoksen pojan, kanssa sabotoimaan Kronoksen suunnitelmia - sabotointiyritys onnistuu, mutta suunnitelmat menevät kuitenkin pilalle. Percy pääsee myös käymään Poseidonin palatsissa meren pohjalla. Percy ystävineen saa selville, että hirviö Typhon on herännyt, ja koska jumalat ovat taistelemassa tätä vastaan, lukuunottamatta Poseidonia, joka käy omaa sotaansa vanhoja merenjumalia vastaan, ja Haadesta, joka murjottaa manalassa, joten Olympus Manhattanilla on jäänyt täysin suojaamattomaksi, ja Kronos armeijoineen lähestyy sitä kovaa vauhtia. Percy ja muut puoliveriset ottavat tehtäväkseen Manhattanin suojelemisen, mutta ymmärtävät pian joukossaan olevan vakoojan: Kronos tuntuu koko ajan tietävän puoliveristen suunnitelmat ja niiden heikoimmat kohdat. Kronos saavuttaa Olympuksen, ja Typhon lähestyy Manhattania, eikä jumalilla ole mahdollisuutta voittaa tätä, ellei Poseidon pääse apuun omasta sodastaan huolimatta, ja Haades pääse eroon katkeruudestaan ja saavu auttamaan. Mutta onnistuvatko sankarit pelastamaan Olympuksen? Ja mikä rooli on Rachelilla, Sumun läpi näkevällä tytöllä, vielä esitettävänä?

Päätösosa on upeasti kerrottu, vaikkei lisääkään kuin yhden myytin sarjaan, nimittäin tapaamisen Styx-joen ja Achilleen kirouksen kanssa. Percy on jälleen melkoisen voittamaton, mutta muut hänen ystävänsä haavoittuvat tasapuolisesti, eikä kirjassa siis ole muita übersankareita. Toisaalta, kirjan loppu on vähän tympeä, ennalta-arvattavakin, mutta onneksi Percy ei yksin sentään ole sankari. Olympuksella on myös havaittavissa ihanaa sisaruskateutta, mutta kuitenkin ianikuisten kaunojen unohtamistakin. Ja kerrankin Percy pääsee käymään Olympuksella ilman, että äänestetään saako hän elää vai kuoleeko hän. On mielestäni myös mukavaa, että kuolevainen Rachel pääsee mukaan toimintaan, tavalla tai toisella.


Kokonaisuudessaan Percy Jackson - sarja on aivan ihana tällaiselle kreikkalaisen mytologian rakastajalle. Sarjasta löytyy puolijumalien ja jumalien lisäksi Satyyreita, luonnonhenkiä, sekä hyviä että pahoja kyklooppeja, kentaureja, pegasoksia ja niin edelleen. Sarjan päähenkilö on kyllä raivostuttavan voittamaton, mutta kohtaa kuitenkin ongelmia ja haavoittuukin, kerran hänen uskotaan jopa kuolleen, joten Percy ei kuitenkaan ole täysin yli-inhimillinen.. Ei hän tosin kokonaan ihminen olekaan, joten siihen menee inhimillisyysteoria. Pidän myös siitä, että sarjan aikana taidettiin tavata kaikki jumalat yksityisesti - poikkeuksena Zeus, mutta hän onkin liian kiireinen hyppiäkseen puolijumalten luona, ja lisäksi ei voi sietää Percyä, joten ehkä on hyvä, että hän pysyi Olympuksella. Sarjassa on sekin hyvä puoli, että Percy ei suinkaan ollut Zeuksen poika ja kaikkien jumalien suosikki, vaan Poseidonin poika, ja hänellä on myös jumalia vihamiehinä, pahimpana Ares, sitten ehkä Hera ja Zeus. Jumalien persoonallisuudet ovat upeita, Areksesta on tehty paksupäinen ja hyyvin sotaisa, Apollosta taas pepsodenthymyinen, raybanit silmillä kulkeva ja yli-itsevarma, ja hänen sisarestaan Artemiista ihana vastapaino veljelleen. Poseidonista pidän kyllä eniten, saattaa johtua siitä, että olen meri-ihminen.. Jos itse olisin joku Olympuksen jumala luonteeni perusteella, olisin todennäköisesti Poseidon, Athene tai astetta vähemmän koppava Apollo.

En ymmärrä, mistä Riordan repii kaikki juttunsa ja kirjojen huumorin, enkä sitäkään, miten hän on niin tuottelias kirjailija - raivostuttavankin tuottelias. Riordanilta on tulossa The Mark of Athena, Heroes of Olympus-sarjan kolmas osa syksyllä 2012, ja Kane Chronicles-sarjan kolmas osa, The Serpent's shadow nyt keväällä. Pidän myös Riordanin Kane Chronicles-sarjasta, joka yhdistää nykyajan egyptiläiseen mytologiaan, muttei kuitenkaan ole liian samanlainen Percy Jacksoneiden sekä Heroes of Olympus-sarjojen kanssa. Kane-sarjoissa on ihanaa sisarusrakkautta ilmassa.. Ilman muuta lukemisen arvoinen kirjailija, kaikki sarjat ovat täynnä huumoria, vaarallisia tilanteita ja mytologioiden jumalia modernilla twistilla.
-'n