J.R.R. Tolkien - Taru Sormusten Herrasta

Taru Sormusten Herrasta. En ymmärrä, miten Tolkienilla on voinut olla niin paljon mielikuvitusta, kun hän on nämä kirjoittanut. Kaikki kansat ovat omalaatuisia, toisistaan poikkeavia, myös eri ihmiskansat keskenään. Keski-Maassa on mielenkiintoisia kieliä ja ihania taruja ja lauluja... Oikeasti, ei paljon hienompaa sarjaa voi olla. 

Tosin, annan minä LotRille vähän risujakin: Frodoilut. Uaah, ei sellaisia kukaan jaksa lukea, suurin osa matkaa pirun tylsää, kun Frodo ja Sam hengailevat kahdestaan. Myönnän, en lukenut kirjoja sana sanasta tällä kertaa, vaikka laskenkin ne lukeneeni, sillä en yksinkertaisesti jaksa Frodoa.. Frodoiluista luin oikeastaan vain Faramir-kohdan (I'm in love with Faramir!) ja lopusta Tuomiovuorikohtia. Tylsistyn aina kohdissa, joissa ovat vain Frodo, Sam ja Klonkku. Kun siihen lyödään esimerkiksi Merri ja Pippin mukaan, niitä jaksaakin taas lukea, esimerkiksi Konnun puhdistus on mielenkiintoinen, ja on aika surullista, ettei sitä olle leffoissa, mutta toisaalta on hyvä, ettei sitä ole otettu leffoihin. 

Sormuksen ritarit aloittaa aivan ihastuttavan trilogian. Pidän tavasta, jolla saattue alkaa pikkuhiljaa kasaantua: ensin Frodo ja Gandalf, sitten Sam, Merri ja Pippin, seuraavana Konkari ja lopulta Legolas, Gimli ja Boromir. Ei mitään perinteistä 'no, nuo nyt ovat tuossa, kaikki ovat tunteneet toisensa ties miten kauan, tehdään niistä jengi'-saattuetta, vaan kaikista eri kansoista koottu porukka. Kirja on mielenkiintoinen, pidän etenkin Tom Bombadillista, jota ei filmillä nähdä ollenkaan, mikä on surullista, muttei haittaa juonen kulkua, ja lisäksi pidän käytännössä koko kirjasta.. Lorien on kuvattu kirjoissa ihanasti, ja koko saattue saa haltioilta jonkinnäköisiä lahjoja, ei vain Frodo ja Sam, niinkuin elokuvissa (jollei pidennettyjä versioita lasketa mukaan, joissa myös muut saavat lahjat). Kirjan loppu on mielestäni myös onnistunut. Ensimmäinen leffa loppuu jo toisen kirjan puolella, mutta ei se leffoissa haittaa, mutta kirjan lopusta jää sopivalla tavalla odottava tunnelma. Tosin sitä ei huomaa niin paljon, kun lukee kirjat putkeen. 

Kaksi tornia. Sarumanin ja Sauronin liitto, Barad-durin ja Orthancin liitto. Kaksi tornia-elokuva seuraa kirjaa ehkä kaikkein vähiten kolmesta, mutta on kirjana ihana ja leffana samoin, vaikka onkin muokattu.

Kirjana alkaa siitä, kun Aragorn lähtee etsimään Boromiria. Mielenkiintoinen kirjanaloitus sinällään. Aragorn, Legolas ja Gilmi aloittavat örkkien takaa-ajon, Sam ja Frodo ovat matkalla Mordoriin. Pidän Kahdesta tornista melko paljon. Parhaita kohtia ovat varmaankin takaa-ajokolmikon ja Eomérin tapaaminen, Merrin ja Pippinin tapaaminen Puuparran kanssa ja tietysti lopun 'Hylkytavaraa' luku. Aivan ihastuttava! Jos mietitään Frodoiluja, Frodo tapaa Faramirin. En tiedä miksi, mutta Faramirista on tullut nyt viime aikoina aivan suosikkihahmojani, ehkä pidennettyjen leffaversioiden takia... 

Kuninkaan paluu. Leffaan olin vähän pettynyt, kun siitä puuttuu Dúnedain kokonaan. Ei ollut Halbaradia, jota rakastan jostain ihan oudosta syystä: koko tyyppiä mainitukaan kirjassakaan kuin ehkä kahdesti-kolmesti. Ehkä se johtuu vain siitä, että hän on Samooja, ja ilmiselvästi läheinen Aragornille. Tässä kirjassa suosikkikohtiani ovat varmaankin Faramirin ja Eowynin tarina, Konnun puhdistus ja pienistä, yksittäisistä kohdista Gimli ja Legolas lunastamassa toisilleen antamia lupauksia. Lisäksi rakastan yli kaiken Merriä, joka antaa miekkansa Theodenille, aaawws. Sitä kohtaa kaipasin kanssa leffasta, mutta pidennetyssä versiossa se onneksi oli, se oli aivan ylisuloinen kohtaus.. You simply can't love that!

Ehkä jotakin vielä Sormusten herroista. Sarjassa on vain ilkeitä isukkeja. Tai kirjassa ei ole kuin yksi, mutta leffassa on kaksi, nimittäin Elrond ja Denethor.  Elrond ei ole kirjassa mitenkään ilkeämpi, mutta leffassa hän on vähäsen.. Denethor. Argggh, vihaan tätä sen takia, miten hän kohtelee Faramiria. Toivoa nyt, että tämä olisi kuollut Boromirin sijaan. Hmmmmmmmph. (Todella sivistynyttä tekstiä, tiedetään). 

Lempihahmojani taitavat tätä nykyään olla Faramir, Merri ja Pippin. Pidän edelleenkin Aragornista ja Legolasista myös paljon, mutta Faramir, Merri ja Pippin ovat syrjäyttäneet heidät ykköspaikalta. Leffoissa pidän kuitenkin kaikkein eniten Klonkusta, Serkinsin näyttelijäntyö Klonkun takana on yksinkertaisesti mahtavaa, ei voi muuta sanoa! 

Tulipa pitkä, ei kovin laadukas selitys.

-'n