Tuija Lehtinen - Ihan pihalla

Maaliskuu on ollut lukurintamalla lievästi sanottuna hiljaista. Ehkä nyt koeviikon alkamisen kunniaksi jaksaisin taas lukea, kun se on jotenkin kokeisiinlukua mielenkiintoisempaa.. Mistäköhän tällainen ilmiö?

Olenkin jo jossain hehkuttanut Tuija Lehtisen kirjoja. Kirjat ovat kaunistelemattomia nuortenkirjoja, ja en tähän mennessä ole törmännyt yhteenkään huonoon Lehtisen kirjaan. Kirjoja suosittelisin ehkä yläastelaisille ja sitä vanhemmille, jos nuortenkirjat jaksavat yhä kiinnostaa. Paljon nuoremmille en suosittelisi välttämättä kirjojen aiheiden ja tyylin takia. Lehtiseltä on tosin myös nuoremmillekin sopivia kirjoja, kuten Rebekka-sarja ja esimerkiksi Katuhaukat, ja muitakin, mutta niitä en ole itse lukenut, olen pysynyt näissä nuortenkirjoissa.

Ihan pihalla kertoo neljän nuoren tarinan. Kaikkien nuorten elämä on mennyt enemmän tai vähemmän perseelleen, ja heistä kolme ovat päätyneet Perhekoti Tuulikanteleeseen. Neljäs taas on Tuulikanteleen pitäjien lapsi. Kirjan päähenkilöllä, Jirillä, on elämä mennyt suhteellisen mukavasti, kunnes hän loukkaantui ja hänen tulevaisuudeltaan vietiin pohja alta. Muista henkilöistä Lila paloi loppuun ylivaativien vanhempiensa takia, Näädällä oli väkivaltainen isäpuoli, jonka vuoksi hän päätyi lopulta jengeihin sekoilemaan, ja Oonalla on elinkautinen perhekodissa, kun hän joutuu jakamaan vanhempansa sosiaalitapausten kanssa, mutta muuten hänellä on mennyt suhteellisen mukavasti. Lisäksi perhekodissa on kaksi nuorempaa tapausta, koulukiusattu Stella ja Tero, jonka yksinhuoltajaäiti ei pystynyt kunnolla huolehtimaan pojastaan.

Mielestäni kirja on osuva ja nimenomaan kaunistelematon, melko todentuntuinen. Taattua Lehtistä. Pidän etenkin kirjan kerronnasta, sillä tarinaa kerrotaan vuorotellen Jirin, Oonan ja Näädän näkökulmista, useiten Jirin. Hahmot ovat upeita, ja mielestäni on hienoa, että ihmiset ovat päätyneet perhekotiin eri syistä, ovat erilaisia ja kuitenkin kaikki kirjan nimen mukaisesti ihan pihalla, mutta alkavat pikkuhiljaa ymmärtää asioita. Kaikki kasvavat tarinan aikana. Lisäksi on mielenkiinoista, että Jiri päätyy käytännössä lintukodosta, turvallisesta kodista, perhekotiin, mutta vastapainoksi on kuitenkin Näätä, joka on kokenut perheväkivallan.

Kirja on jotenkin aina ajankohtainen, vaikka onkin jo melkein kymmenen vuotta vanha, ja vaikka olenkin lukenut sen varmaan toistakymmentä kertaa, se ei silti kulu.. Ihan pihalla on yksi kaikkien aikojen suosikkikirjoistani, ja jos fantasiaa ei lasketa mukaan, se on varmaankin top3:ssa.

Jos jotakuta kiinnostaa tämä kirja ja Lehtisen muutkin kirjat, suosittelen erityisesti tämän lisäksi Sara-sarjaa. Sara@grazymail.com , Nottingham kesällä kello 6 , Sara ja levottomat jalat , sekä Sara-sarjaan liittyvä, itsenäinen jatko-osa Missä olet, Sara?
-'n