Surunsyöjät on mielestäni low-fantasykirja, vaikka tapahtumakaupunki onkin kuvitteellinen. Hämmennyin aluksi nimenomaan kirjan kieltä ja kerrontaa, se ei jotenkaan sopinut mielestäni mihinkään lokeroon: paikoitellen vanhahkoja ilmauksia, ja paikoitellen täysin nykykieltä, esimerkiksi 'revetä nauramaa' käytettiin aika usein. Tällä hetkellä olen aika pirun kateellinen, että joku minua kolme vuotta nuorempi on keksinyt tuollaisen tarinan, joka tosin on vielä melkoisen everyday-kategoriaan menevä, sillä tämä sarjan ensimmäinen osa sijoittuu lähinnä Blue Cove - kaupungin lukioon ja päähenkilö Hope McKayan elämään, jolla oli aika masentava lapsuus, josta tosin kerrottiin kirjassa raivostuttavan vähän, mutta samalla paljon. Kirjasta tekee myös mielenkiintoisen, että siinä on uudenlainen fantasiahahmorotu, Surunsyöjät, jotka ovat jonkinlaisia enkeleiden ja vampyyrien yhdistelmiä.. Niin, ja kirjasarjan eräs todennäköisesti tulevaisuudessa tärkeimpiin hahmoihin kuuluva 'pahis'pomo (tosin tämän kirjan perusteella en osaa sanoa, onko tämä paha, hyvä, vai jotain siltä väliltä), itse Kuolema, on nainen..
Kirjan alkupuoli oli vähän tylsähkö, kolmen ystävyksen lukioon tulee uusi oppilas, poika nimeltä Victor, joka on tietenkin kaikkien koulun tyttöjen unelma - totta kai heti kahden kolmesta kaveruksestakin, vaikka tämä kolmas, joka aluksi vihaa poikaa, lopulta ymmärtääkin pitävänsä pojasta ystävänä, ja kenties vähän muunakin kuin pelkästään ystävänä. Hope ja Victor kuitenkin salailevat asioita, ja lopulta, kun Hope saa totuuden kiristettyä Viktorilta väärinkäsityksien kautta, hän ei olekaan enää niin varma, mitä tästä unelmapojasta pitäisi ajatella.
Kirja muuttui mielenkiintoiseksi ja pimeämmäksi loppua kohden, ja Victoriin liittyvät salaisuudetkin alkoivat pikkuhiljaa selvitä. Kirjan viimeiset sanat jättävät valtaisan odotuksen tunteen seuraavaa osaa kohtaan. Kirjasarjasta on (mitä googlettamalla ymmärsin) tulossa ilmeisesti viisiosainen, ja toisen osan pitäisi ilmestyä vielä tänä vuonna.
Tämä kirja todistaa, että kuka vain voi kirjoittaa. Ehkä minunkin pitäisi taas alkaa suunnitella erästä tekstiäni vähän pidemmälle, yksi suurimmista haaveistani kun on kirjoittaa oma kirjasarja, josta toivoisin tulevan trilogia. Ja tottakai tämä trilogiani käännettäisiin monille kielille, ja saavuttaisi LotRien ja HP:n aseman.. Taidan joskus pudota pilvilinnoistani, kovaa ja korkealta, tähän tavalliseen, kylmään, masentavaan maailmaan...
-'n
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti