Kirja oli kyllä mielenkiintoinen, ei juurikaan tylsiä hetkiä, mutta siinä tapahtui melkeinpä liian paljon. Yksi loukkaantuu, kiidetään sinne, jutellaan, toinen loukkaantuu, kiidetään tänne, taas yksi loukkaantuu, suoritetaan jäätävä ja vaarallinen suunnitelma ja katsotaan, josko saataisiin tuhottua paha. Tai ainakin karkotettua. Kirjassa oli myös paljon runoja, jotka kuvittelisin olevan koomisen kuuloisia suomennettuina...
Sarja on kyllä hyvä, mutta minua on alkanut ärsyttää sen puhekielisyys ja minä-kerronta. En ole ikinä tosin pitänyt hirveästi minä-kertojista, mutta tässä sarjassa puhekielisyyden ja minäkerronnan yhdistelmä on järkyttävä. Tai ehkä tuo ei ole suoraa minä-kerrontaa, kaikista henkilöistä puhutaan nimeltä, ei Zoeysta 'minänä', mutta selkeästi Zoeyn puolelta, ei objektiivisella tavalla.
Tosin tähän täytyy sanoa minä-kerronnan puolesta se, että rakastan Rick Riordanin kerrontatyyliä Heroes of Olympuksessa ja Kane-chronicle -sarjassa, joissa kertoja on tämän sarjan tapaan jonkun hahmon puolelta selkeästi kerrottu, mutta kertojat vaihtuvat, esimerkiksi Kaneissa sisaruspari kertoo vuorotellen tapahtumia, a HoO:ssa kolme ihmistä kertoo vuorotellen, riippuen mihin asiaan Riordan tahtoo kerronnallaan painottaa.
Ylipäätään fiilis House of the night - sarjasta on se, että taidan vain odotella suomennoksia, jotka saa aina kirjastosta, enkä vaivaudu tilaamaan alkuperäiskielisiä teoksia satakunnan alueelta, jolloin varausmaksu on 50snt, ja vaikka sarja onkin hyvä, en jaksa vaivautua.
-'n
Tätä postausta seurannee blogihiljaisuus, sillä minulla on tavalliseen tapaani 5 keskeneräistä kirjaa, joista kaksi on raskaslukuisia, yksi on Sormusten herrasta, eli pirun pitkä, ja kahta ei juuri inspaa lukea. (Lisäksi sain vihdoinviimein LotR-Extended edition-DVD:ni postissa, joten pari seuraavaa päivää menee niitä tuijotellessa.. En jaksa odottaa viimeiseen osaan pääsyä, kun leffa kestää neljä tuntia, ja sisältää kaikkia ihania extrakohtauksia, jotka normiLotR:stä puuttuvat)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti