Groom, Winston: Forrest Gump

Winston Groomin Forrest Gump lienee monelle tuttu (tai ainakin joskus kuullut ko. herrasta) elokuvasta Forrest Gump. Omaan silmääni osui kirja samalla nimellä porukoiden kirjahyllyssä, ja päätin napata sen luettavaksi, ja olin melkoisen yllättynyt: kirja oli huomattavasti leffaa laajempi (no tietenkin) ja leffassa oli joitain kohtauksia muutettu (kuinkas muuten?)

Forrestin tarina kerrottiin minämuodossa, ja koska puhujana oli Forrest, 'idiootti syntymästä asti', kieli oli sen mukaista: virheitä, sanoja sekaisin, ties mitä. Eli, en suosittele kielioppinatseille (jollainen itsekin aina välillä olen..). Tekstin tyyli sopi kyllä kertojalle loistavasti, mutta lukeminen kävi välillä vähän raskaammaksi virheiden takia, vaikkei niitä ollutkaan millään tavalla liikaa.





Spoilers!

Leffassahan Forrestin tarina menee käytännössä koulusta yliopistoon pelaamaan jalkapalloa, jossain vaiheessa juostaan kuin mikäkin, käydään sotimassa, saadaan kunniamitalli, perustetaan katkarapubisnes ja lopulta päädytään varakkaaksi henkilöksi, joka on menossa tapaamaan koko elämän aikaista ihastustaan, jonka kanssa on enemmän ja vähemmän seurustellut, ja tapaa poikansa.

Kirja on huomattavasti laajempi, yksityiskohtaisempi, ja huomattavasti mielenkiintoisempi. Forrestin elämään mahtuu muunmuassa avaruusmatka orangin kanssa, leffatähteilyä, shakkiturnauksia ja kädenvääntöä, bändissä soittamista ja ihmissyöjäheimon tapaaminen viidakossa. Tarina etenee nopeasti asiasta toiseen, tylsiä hetkiä ei juuri tule. Forrestia taidettiin yrittää jopa USA:n kongressiin.

Spoilers end!

Yleisilmeeltään kirja oli mukaansatempaava ja miellekäs, erilainen tuttavuus. Risuja en oikeastaan anna kuin kielestä, vaikka se sopikin kirjan tyyliin, joten tavallaan sen voisi laskea myös ruusuiksi. Suosittelisin kirjaa ehkä lukioikäisistä vanhemmille, jotka eivät pelästy tekstissä piileviä virheitä, ja koska kirjan tapahtumat ovat välillä dramaattisia, nuoremmille kirja ei välttämättä sovi.

Brown, Dan: Enkelit ja demonit

Dan Brownin Enkelit ja demonit-romaani. Ensimmäinen oikea aikuistenkirja, jonka olen lukenut, ja pidin kyllä. Kirja ei kenties ole kaikille, paikoitellen hivenen pitkäveteistä dialogia ja toisaalta teoksen historiaviittaukset saattavat ajaa jotkut lukijoista pois.

Historiantutkija Robert Langdon kutsutaan Cernin tutkimuslaitokseen, kun eräs laitoksen tutkijoista murhataan, ja hänen rinnassaan on Illuminati-veljeskunnan polttomerkki: veljeskunnan, joka on vastustanut kirkon oppeja , ja johon on kuulunut useita merkittäviä tiedemiehiä. Veljeskunnan on kuitenkin ajateltu olevan kuollut.
Myöhemmin selviää, että Cernistä on varastettu antimateriaa, mikä voi aiheuttaa voimakkaan räjähdyksen. Antimateria jäljitetään lopulta Roomaan, tarkemmin Vatikaaniin, jonne professori Langdon lähtee fyysikko Vittoria Vetran, murhatun tiedemiehen ottolapsen, kanssa, ja alkaa kilpajuoksu kelloa vastaan: antimateria räjähtäisi samana iltana puolen yön aikaan, ja Vatikaanissa on menossa Paavinvaali, joten Vatikaani tulvii turisteista, mutta kaikki ei vaalissakaan ole menossa aivan putkeen...

Kirjaan mahtuu juonenkäänteitä, murhia ja täpäriä pelastumisia. Itselleni kirja sopi, sillä pidän historiasta, ja useat viittaukset historiaan eivät haittaa, mutta jotakuta toista lukijaa ne voisivat häiritä. Kirja eteni nopeasti, aikaväli on melko pieni, mutta kirja silti paksuhko, ja dialogeja on melkoisesti.

Itse olin nähnyt elokuvan ensin, joten lukunautinto vähän häirintyi, kun tietyt kohdat menivät kirjassa eri tavalla kuin leffassa. Toisaalta juonenkäänteitä ja henkilöiden todellisia persoonia pyöriteltiin paljon, paikotellen hivenen liikaakin. Olisin jäänyt toivomaan tietyille henkilöille vähän erilaista loppua.

Kaikenkaikkiaan, suosittelisin kirjaa kokeneemmille lukijoille, joita historiaviittaukset eivät kyllästytä.
-'n

Dibben, Damian: Myrsky nousee

Damian Dibbenin esikoisromaani Myrsky nousee on Historian vartijat - sarjan avausosa. Lontoossa elävä poika kokee elämänsä järkytyksen, kun hänet kaapataan matkalla koulusta kotiin, mutta pian selviää, etteivät kaapparit halua pahaa, päinvastoin, he haluavat auttaa Jakea löytämään historiaan kadonneet vanhempansa, jotka  työskentelivät nuorempina samalle järjestölle mille kaapparitkin työskentelevät, Historian vartijoille, jotka matkaavat historian eri aikakausille estämään pahiksia tuhoamasta tunnettua historiaa.

Tästä alkaa nopeasti etenevä tapahtumaketju, jossa hahmoja tavataan ripeään tahtiin ja tapahtumat käyvät vähän vaarallisiksikin. Jake lähtee muutaman muun teini-ikäisen kanssa historiaan, renessanssiajan Venetsiaan ja Saksaan, joissa he yrittävät löytää Jaken vanhemmat, ja törmäävät matkallaan ongelmiin, esimerkiksi pahikseen, joka haluaa pyyhkiä renessanssin ajan historiasta kokonaan..

Kirja ei iskenyt. Huumoria oli paljon, muttei mitenkään erityisen hyvällä tavalla käytettynä. Hahmot olivat enemmän tai vähemmän ärsyttäviä, esimerkiksi eräs päähenkilöistä, teini-ikäinen poika hänkin, ajatteli kovasti vain ulkonäköään ja vaatetustaan, ja eikä siinä mitään, mutta liika on liikaa. Päähenkilö Jake rakastuu päätäpahkaa yhteen päähenkilöistä, ainoaan 'jengin' tyttöön, Topaziin, ja suunnilleen kuolaa tämän perään heti ensisilmäyksestä. Lisäksi minua ärsytti hirveästi kirjan 'teinimäisyys', melkein kaikki henkilöt olivat nuoria, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta..

Kerronta ei ollut kaikkein onnistuneinta, jotenkaan ei tarpeeksi jouhevaa vaan tönkönpuoleista, taustoille, tunnelmille ja tiloille ei ollut tarpeeksi aikaa, kun koko ajan mentiin niin sanotusti pää kolmantena jalkana kauhealla kiireellä eteenpäin. Kielellisesti tökki myös jatkuva sanojen toistaminen, tuntui, että kaikki adjektiivit olivat aina vain samoja (pitäisiköhän tästä haukkua suomentaja vai kirjailija, paha sanoa, kun ei alkuperäiskielistä ole lukenut) ja muutenkin omituisia ilmaisuja.. Lisäksi juoni oli osittain ennalta-arvattava ja kliseinenkin..

Kirja lienee mielenkiintoinen ehkä vähän itseäni nuoremmille, kohderyhmäksi ehkä arpoisin 10-14 vuotiaat.. Itse en koe olevani ainakaan kohderyhmää, lienenkö liian kriittinen ulkoisille piirteille, esimerkiksi kielelle ja liian urautunut tiettyihin käsityksiini, esimerkiksi kirjoihin ei vain sovi noin hienohelmaisia poikia kuin kirjan yksi päähenkilöistä (jonka nimen jo tyystin unohdin). Oli siellä muutama ihan onnistunutkin hahmo, mutta ei kiitos.
-'n

Riordan, Rick: The Kane chronicles

Puoliväli haasteesta saavutettu, viisikymmentä kirjaa vielä jäljellä. Puolivälin kirja sai kunnian olla Rick Riordanin The Serpent's shadow. 

Riordania olen aiemminkin hehkuttanut Percy Jacksoneiden muodossa, ja olen Kane-Chroniclestakin maininnut muistaakseni jonkun hehkutuksen loppupuolella. The Serpent's shadow on sarjan kolmas osa, ja saa nähdä, jääkö se viimeiseksi, kirja antoi ymmärtää mahdollisuudesta sarjan loppumiseen, mutta myös sarjan jatkoon, enkä jaksa nyt googletella ja etsiskellä faktoja. Kirjasta jäi odottava fiilis tavallaan. Se olisi voinut ihan hyvin päättää koko sarjan, mutta jätti sopivalla tavalla tiettyjä lankoja löyhiksi, jotta siihen voisi vielä liittää jatkoa.. En tiedä, paha sanoa.

Kane-Chroniclesta ajattelin kertoa yleisesti, sillä en itse kauheasti välitä loppupään osien esittelystä (ainakaan ennen alkupäätä..) Eli, sarja kertoo Carter ja Sadie Kane'sta, sisaruksista, joista toinen, Carter, on kasvanut arkeologi-isän kanssa kotikoulussa kierrellen eri maissa ja erilaisilla arkeologisilla kaivoksilla, ja toinen, Sadie, asuu isovanhempiensa luona Lontoossa ja viettää tavallista teinitytön elämää. Kaikki kuitenkin muuttuu sarjan ensimmäisessä osassa, kun sisarusten isä, Julius (joka on siis erittäin kuuluisa Egypto- ja arkeologi) katoaa British museumissa, kun vahingossa pirstoo Rosettan kiven ja vapauttaa lauman egyptiläisiä jumalia, ja pian sisarusten on estettävä maailmanloppu jos toinenkin...

Sarjan osat ovat siis The red pyramid (suom. punainen pyramidi) The throne of fire (suom. liekehtivä valtaistuin) ja The serpent's shadow (ei vielä suomennettu). Kaikki sarjan osat ovat enemmän tai vähemmän loistavia, ja niiden maailma tempaa hetkessä mukaansa. Kerronta on jälleen kerran aivan ihastuttavaa: Carter ja Sadie ovat äänittäneet tarinansa (ja saamme siis lukea sen vain, koska sisarukset ovat uskaltautuneet antamaan Riordanille kallisarvoisen äänitteensä, jotta hän voi muuttaa sen kirjoitettuun muotoon) ja kertovat vuorotellen tapahtumista. Ja koska äänessä ovat sisarukset, voidaan nauttia ah-niin ihanasta sisarusrakkaudesta tarinassa, sillä eihän isoveli-pikkusisko -asetelma voi olla luomatta välillä kiistoja.. 

Jotkut saattaisivat kritisoida Kane-kirjoja liiasta samankaltaisuudesta Riordanin aiempiin Percy Jacksoneihin, mutta mielestäni molemmat sarjat ovat loistavia ja kaikkein tärkeintä - erilaisia. Toki, ne muistuttavat toisiaan vaikeine ihmissuhdekaavioineen ja mutkikkaine juonenkäänteineen - mihin kirjailija tyylistään pääsisi - ja perustuvathan molemmat sarjat mytologioiden modernisointiin - tosin täysin erilaisten mytologioiden, egyptiläisen ja kreikkalaisen(+roomalaisen heroes of Olympus-sarjassa), mutta vaikuttavalla tavalla kuitenkin modernisoitu omanlaisikseen maailmoikseen. Kun pohtii, Riordan on oikeastaan kääntänyt osan Percyissään käyttämistään asioistaan ylösalaisin, mutta niitä saatte itse etsiskellä kirjoissa.. 

Ilmanmuuta lukekaa, jos ette ole vielä lukeneet, ihmiset hyvät! Riordan on käsittämättömän ihastuttavia tarinoita luova kirjailija, rakastan hänen kirjojaan ainakin yhtä paljon kuin LotR'ja ja Pottereita... Ja minähän olen tunnetusti Tolkienholisti ja Rowling-fani... (kuin myös Riordan tuntuu olevan jumalani, hehkutuksesta päätellen ainakin..)

-'n

Hunter, Erin: Soturikissat

Erin Hunterin Soturikissat - kirjasarja luo mielenkiintoisen maailman omamme rinnalle - villikissojen maailman metsikössä kaksijalkalan lähellä. Kotikisu Ruska haaveilee metsästämisestä, ja törmää vaarallisiin klaanikissoihin ensimmäisellä metsäreissullaan, ja se on sitten menoa. Ruska saa itselleen oppilasnimen Tulitassu, ja vaikka osa klaanista halveksiikin häntä kotikisujuurien takia, hän vakiinnuttaa paikkansa klaanissaan.

Rakastan Soturikissakirjoja, kaikkia tähän mennessä ilmestyneitä: (1.saaga)Villiin luontoon, Tuli ja jää, Salaisuuksien metsä, Myrsky nousee, Vaarallinen polku, Pimeyden hetki, (2.saaga) Keskiyö, (erikoisseikkailu)Tulitähden tehtävä. Juoni etenee jouhevasti, kenties vähän poukkoillen paikotellen, mutta käänteet ovat tarkkaan mietittyjä, ja kirjan teksti on ihanaa, Hunter on todella miettinyt asioita kissan näkökulmasta, vuodenajoilla ja asioilla on omat nimensä, esim. talvi on lehtikadon aika, ihmiset kaksijalkoja ja autotiet ukkospolkuja, eikä tietä ja ihmisiä. Klaanit on mietitty tarkkaan, vähän erilaisia kissoja jokaisessa, kaikilla on jokin tietty erityisominaisuus, Tuuliklaani on nopea, Jokiklaani osaa uida, Myrskyklaani on taitava vaanimaan metsämaastossa ja Varjoklaanilla on omat vahvuutensa (vaikkakaan ei niin selkeä, eikä myöskään Myrskyklaanilla) Asetelma on ehkä vähän kliseinen, Myrskyklaani pääosassa ja 'paras', Varjoklaani on se 'pahisklaani'.. Kuitenkaan kaikki ei ole aivan yksioikoista, ja pidän etenkin siitä, ettei päähenkilöiden matka niin sanotusti huipulle ole aivan suoraviivainen, vaan he tekevät virheitä siinä missä kuka tahansa muukin, ehkä normaalikissoja enemmän.


Kirjat ovat erittäin nopeita lukea, etenevät hyvää vauhtia ja niin edelleen. Toisaalta nimien muuttuminen kesken kirjan on vähän hämmentävää, pistää miettimään, miten kissat itse pysyvät niiden perässä.. Mitään virallista moitittavaa sarjasta ei löydy. Nyt itse lueskelen 2.saagaa englanniksi, ensimmäinen osa Keskiyö on jo suomeksi julkaistu, kakkososa ilmestynee lokakuun loppupuolella, mutten jaksa odotella. Kirjat kannattaa lukea järjestyksessä 1.saaga, tulitähden tehtävä, 2.saaga. Tuo tulitähden tehtävä kun on erikoisseikkailu, se on itsenäinen, mutta sijoittuu kahden saagan väliin, joten sinne siis. 


Suosittelen sarjaa lämpimästi myös ei-niin-kissarakkaille ihmisille, hupaisaa luettavaa kyllä!
-'n