11. kohdan haaste

Varastin Suvituulelta erään haasteen vastattavakseni, pyrkimyksenäni herättää bloggaus- ja lukuintoani, jotka ovat viime aikoina jääneet muunmuassa yo-kirjoitusten, Doctor Who:n, Supernaturalin ja mangasarjojen jalkoihin. Eli, tässäpä tämä..

Tämän pienen palkinnon tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä joilla on alle 200 lukijaa.
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, jolla on alle 200 lukijaa
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista

11 asiaa minusta..
1. Itsestään kertomisen aloittaminen on aina ollut minulle haastavaa, ja inhoan yli kaiken koulussa lomien/uuden jakson alkamisen jälkeisiä tenttaamisia siitä, mitä kukin on tehnyt lomalla, tai miten esittelee itsensä uusille kurssitovereille.

2. Olen pikkutarkka hutilus, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että en jaksa keskittyä asioihin pitkään, teen kaiken aina nopeasti, mutten ole ikinä tyytyväinen jälkeen. Esimerkiksi kuviksessa tein talon pohjapiirrustuksen kolmesti sillä aikaa, kun kaverini teki saman työn kerran, koska aina, kun tein pienenkin virheen, minun oli pakko tehdä koko työ uudestaan, kun en kestänyt katsoa esimerkiksi yhtä liian pitkää viivaa..

3. Kirjahyllyssäni on enemmän englannin- kuin suomenkielisiä teoksia, ja hyllyssäni on pääosin fantasiakirjallisuutta.

4. Tykkään leipoa, mutten onnistu ikinä tekemään oikein kohoavaa hiivataikinaa, joten en ikinä leivo mitään, mihin tarvittaisiin hiivaa. Ilmeisesti käsitykseni kädenlämpöisestä on liian kylmä..

5. Viime aikoina olen eksynyt hahmojen parittamisen maailmaan, ja olen nykyään sitä mieltä, että Dean ja Castiel kuuluvat yhteen, ja kauhukseni olen huomannut alkaneeni parittaa Legolasia ja Gimliä..

6. Pidän valokuvaamisesta, mutta inhoan ottaa kuvia ihmisistä. Kasvit, kivet, maisemat, luonto ylipäätään, on paljon mukavampi kuvauskohde. Inhoan myös itse olla kameran etupuolella, ja yritän piiloutua kameroilta aina, kun se on suinkin mahdollista.

7. Vaadin itseltäni usein liikaa, ja jos en saavuta tavoitettani, olen pettynyt. Saatan myös liian usein valittaa omasta mielestäni huonosti menneistä asioista, kuten kokeista, kavereilleni, jotka eivät kestä sitä, koska olen usein pettynyt esimerkiksi 9½ enkun kuunteluissa, tai E:hen äidinkielen kirjoituksissa.

8. Inhoan tavallista maitosuklaata, enkä voi sietää suklaajäätelöä. Pidän kuitenkin osasta maustetuista suklaista, ja suklaakonvehdeista.

9. Inhoan sukukokouksia, sillä en tunne sukuani käytännössä isovanhempiani ja setääni/tätejäni kauemmas, enkä tahdo viettää päivää käytännössä uppo-outojen ihmisten kanssa, ja suunnittelen tosissani pakenevani Tukholmaan seuraavalta sukukokoukselta välttyäkseni.

10. Tahtoisin olla kaksikielinen, ja olen lievästi kateellinen kahdelle kaverilleni, joista toinen puhuu toisena äidinkielenään viroa, toinen venäjää. Tahtoisin myös puhua englantia skottiaksentilla.

11. En osaa editoida itseäni vähemmälle, vaan päädyn usein yksinkertaisistakin asioista selittämään pitkiä pätkiä, useimmiten melko turhaan.

11 haastajan kysymystä..
1. Mihin fiktiiviseen maailmaan tai kaupunkiin haluaisin syntyä?
- Vaikea, niitä on niin paljon. Tällä hetkellä eniten kiinnostavat One Piece-mangasarjan ja Doctor Who:n maailmat. One Piece, merirosvojen aikakausi. Kukapa ei haluaisi lähteä merille tutkimaan tuntematonta, etsimään aarteita ja tavoittelemaan unelmiaan? Haluaisin joko lähteä matkaan olkihattupiraattien toverina, tavaten uusia ihmisiä, tai koota oman hullunkurisen seurueeni, joka seilasi lippuni alla meriä, tutkien ja unelmiaan tavoitellen. Tahtoisin myös löytää itselleni selkeän tavoitteen olkihattupiraattien tapaan. Doctor Who:n maailma: astu sisään Tardikseen, next stop, everywhere. Jälleen kerran, kukapa ei tahtoisi tutkia tuntematonta, tavata alienlajeja ja selviytyä tiukoista tilanteista ystävien avulla. Tosin, en missään nimessä haluaisi itse olla Time Lord (anteeksi, en osaa käyttää mitään suomennettuja termejä), sillä he elävät liian kauan, ja vaikka elämään mahtuu onnellisia hetkiä, silti päätyisi aina lopulta yksin..

2. Jos olisit kirjan päähenkilö, millainen olisit? Mikä olisi suuri seikkailusi?
- Jälleen hankala, tätä en oikeastaan ole aiemmin miettinytkään. Haluaisin olla oikeamielinen, fiksu, mutta hullunkurinen. Vähän David Tennantin Doctorin tapainen. Toisaalta, haluaisin myös esimerkiksi Frodon ja Harryn ominaisuuksia: kaikkein odottamattomin sankari. Kuitenkin, kuten The Doctor, tahtoisin, ettei minusta tehtäisi tekojeni jälkeen sankaria, vaan saisin elää varjoissa, tietäen, mitä itse tein ja saavutin, mutta kuitenkin niin, ettei minua nostettaisi jalustalle, vaan saisin olla yhä oma itseni, halutessani jälleen lähteä seikkailemaan ja pelastamaan maailmakin, mutta ilman, että suurin osa tietäisi siitä. Tahtoisin siis olla aika samantyyppinen kuin The Doctor on.
-Seikkailuni olisivat värikkäitä, monenlaisia, odottamattomia, jännittäviä, pelottavia... Mielenkiintoisia. Yksi vaihtoehto voisi olla, että löytäisin jonkinlaisen uuden sivilisaation ja tutustuisin siihen. Toisaalta myös aikamatkustus olisi mielenkiintoista, ja ajatus seikkailusta, jossa koko maailma on vaarassa, mutta jotenkin sen tuhoutumisen voisin estää ystävieni kanssa, kiehtoo.

3. Millä kielellä luet mieluiten? Miksi?
- Kirjojen alkuperäiskielellä, jos sitä satun ymmärtämään. Alkuperäisellä kielellä suomentajan vaikutus jää pois, ja jäljelle jää vain se, mitä kirjailija itse tarkoittaa. Ei joudu tulkitsemaan jo kertaalleen tulkittua tekstiä. Sama pätee tv-sarjoihin ja elokuviin, katson mielelläni ilman tekstityksiä, sillä silloin virheet eivät häiritse.

4. Vanhin kirja, jonka olet lukenut? (Kerro toki, miten päädyit lukemaan sen! :)
- Hmm.. Ajallisesti vanhin lienee Hobitti, mutta en tiedä, lasketaanko sitä tähän, koska olen itse lukenut vain melko uusia painoksia.. Hobitin nappasin, kun veljeni sai sen joululahjaksi, ja olin jo silloin Tolkien-fani, niin tottakai se piti lukea.
Vastaan siis, äitini vanha satukirja, Hanhiemon Satuaarre. Sitä taidettiin lukea minulle, kun olin pieni, ja sain sen jossain vaiheessa itselleni. Siinä oli kunnollinen vanhan kirjan fiilis, kansi oli sellainen puumainen, vihreällä selkämyksellä, ja kannessa oli eläinten kuvia.. Kirja taitaa tällä hetkellä olla vintissä.

5. Paras kirja, jonka olet lukenut? Miksi? Milloin?
- Kamalia kysymyksiä! Nnoh. Tolkienin Taru Sormusten Herrasta lienee ainakin yksi parhaista. Hahmot, taustat, kerronta, kuvailut, tarina, runot, hahmot, maailma, sen historia, hahmot, erilaiset kansat, monimuotoisuus, kartat, liitteet, hahmot, huumori, laajuus.. Ehkä noilla voisi perustella. Kirjan luin ensimmäisen kerran ehkä seiskaluokalla, kun olin suunnitellut katsovani leffat jouluna tv:stä, mutta niitä ei sinä vuonna jostain syystä tullutkaan, vaikka sitä aiemmin ne tulivat parinakin vuonna joulunalla, mutta sillon, kun aioin katsoa, niitä ei tullut. Lisäksi veljeni sai yhteisnidoksen silloin joululahjaksi, joten nappasin sen sitten itselleni.

6. Mikä oli lapsuutesi lempisatu? Entä nyt?
- En ole koskaan lukenut hirveästi  perinteisiä satuja, luin pienempänä oikeastaan vain Mauri Kunnaksen lastenkirjoja, joista suosikkini taisi olla Majatalon väki ja kaappikellon kummitukset, Vampyyrivaarin tarinoita tai Apua, merirosvoja!. Mutta suosikkissatu? Prinsessasatuja inhosin. Eniten taisin pitää Vakaa Tinasotamies-sadusta, jossa tinasotamies putoaa lapsen ikkunasta kadulle. Koskaan en sitä kirjana lukenut, mutta minulla oli se jollakin satukasetilla, ja sitä taisin kuunnella useiten. En tiedä, miksi siitä pidin, enkä enää muista satua kunnolla, mutta se taitaisi olla suosikki.
Nykyään suosikkisatuni on J.R.R Tolkienin Roverandom. En edes tiennyt sen olemaassaolosta, kun kaverini osti sen minulle joululahjaksi, ja kun luin sen, rakastuin. Muutenkin pidän hyvin monista tolkienin saduista. Toinen nykyinen suosikkisatuni Tarina kolmesta veljeksestä, by J.K Rowling

7. Kuinka paljon kirjan kannet vaikuttavat lukuvalintaasi ja -kokemukseesi?
- Lukukokemukseen: ei juurikaan. Lukuvalintaan: Paljon. Kirjastossa nappaan käteeni usein sellaisia kirjoja, joissa on jollain tavalla mielenkiintoinen kansi. Sitten katson nimeä, ja jos se kiinnostaa, saatan lukea takakansitekstin, mutta joskus valitsen kirjat oikeastaan pelkästään nimen ja kannen perusteella.

8. Samaistutko helpolla päähenkilöön vai johonkuhun toiseen?
- Riippuu. Useimmiten en. Monet lempikirjojeni päähenkilöistä ovat enemmän tai vähemmän traagisia sankareita, jotka ovat menettäneet jonkun/joitain läheisiään, eivätkä he jotenkaan tunnu omiltani. Samaistun usein sarjojen yksinäisiin susiin, en tosin aina, mutta jotenkn he kuvaavat minua melko usein: aluksi kylmiä, omantiensä kulkijoita, jotka eivät näytä tunteitaan. Lopussa heistä on tullut erottamaton osa tiimiä, ja pitävät hauskaa muiden kanssa, mutta ovat edelleen hieman varautuneita. Toisaalta, saatan samastua myös järjen ääneen, kuten Pottereissa Hermioneen. Henkilöön, joka saattaa itsekin hölmöillä, ja menee porukan mukana, mutta joka on se, joka typerien ideoiden kohdalla näyttää time out -merkkiä ja saa muut ajattelemaan.

9. Kannatatko kirjoissa hyviksiä vai päädytkö kerta toisensa jälkeen pahisten leiriin?
-Yleensä päädyn siihen leiriin, jonka näkökulmasta kirja on tehty, eli useimmiten hyviksien puolelle. Jos kirjan päähenkilöt ovat 'pahiksia', rosvoja tms, kannatan heitä, mutta jos se on kirjoitettu rosvoja kiinniottavan etsivän näkökulmasta, toivon, että etsivä nappaa rikolliset.

10. Kuka kirjailija on tehnyt sinuun suurimman positiivisen vaikutuksen? Entä negatiivisen?
-Positiivisimman vaikutuksen lienee tehnyt J.K. Rowling. Negatiivisen vaikutelman antanutta kirjailijaa en osaa sanoa.

11. Miksi luet kirjoja?
- Miksen? 

11 kysymystä muille..
1. Lempikirja(t), miksi juuri ne?
2. Jos saisit muuttaa yhden luonteenpiirteesi, mikä se olisi, ja miksi?
3. Haluaisitko elää jossakin fiktiivisessä maailmassa? Missä?
4. Minkälaisista hahmoista pidät? Keitä inhoat?
5. Tärkein omaisuutesi?
6. Jos sinulla olisi mahdollisuus harrastaa mitä tahansa, mitä harrastaisit?
7. Minkä julkisuuden henkilön tahtoisit tavata ja miksi? Mitä tekisit hänet tavatessasi?
8. Minkä fiktiohahmon tahtoisit tavata? Keneen et missään nimessä haluaisi törmätä?
9. Maa, johon tahtoisit matkustaa, ja miksi?
10. Suurin unelmasi?
11. Häiritseekö sinua kirjoja lukiessasi huono kieli, vai pystytkö nauttimaan tekstistä kirjoitus- ja kielioppivirheistä huolimatta?

Tässäpä tämä. En ala erikseen haastaa ketään, mutta jos jotakuta kiinnostaa tehdä, siittä vaan.
-'n

Groom, Winston: Forrest Gump

Winston Groomin Forrest Gump lienee monelle tuttu (tai ainakin joskus kuullut ko. herrasta) elokuvasta Forrest Gump. Omaan silmääni osui kirja samalla nimellä porukoiden kirjahyllyssä, ja päätin napata sen luettavaksi, ja olin melkoisen yllättynyt: kirja oli huomattavasti leffaa laajempi (no tietenkin) ja leffassa oli joitain kohtauksia muutettu (kuinkas muuten?)

Forrestin tarina kerrottiin minämuodossa, ja koska puhujana oli Forrest, 'idiootti syntymästä asti', kieli oli sen mukaista: virheitä, sanoja sekaisin, ties mitä. Eli, en suosittele kielioppinatseille (jollainen itsekin aina välillä olen..). Tekstin tyyli sopi kyllä kertojalle loistavasti, mutta lukeminen kävi välillä vähän raskaammaksi virheiden takia, vaikkei niitä ollutkaan millään tavalla liikaa.





Spoilers!

Leffassahan Forrestin tarina menee käytännössä koulusta yliopistoon pelaamaan jalkapalloa, jossain vaiheessa juostaan kuin mikäkin, käydään sotimassa, saadaan kunniamitalli, perustetaan katkarapubisnes ja lopulta päädytään varakkaaksi henkilöksi, joka on menossa tapaamaan koko elämän aikaista ihastustaan, jonka kanssa on enemmän ja vähemmän seurustellut, ja tapaa poikansa.

Kirja on huomattavasti laajempi, yksityiskohtaisempi, ja huomattavasti mielenkiintoisempi. Forrestin elämään mahtuu muunmuassa avaruusmatka orangin kanssa, leffatähteilyä, shakkiturnauksia ja kädenvääntöä, bändissä soittamista ja ihmissyöjäheimon tapaaminen viidakossa. Tarina etenee nopeasti asiasta toiseen, tylsiä hetkiä ei juuri tule. Forrestia taidettiin yrittää jopa USA:n kongressiin.

Spoilers end!

Yleisilmeeltään kirja oli mukaansatempaava ja miellekäs, erilainen tuttavuus. Risuja en oikeastaan anna kuin kielestä, vaikka se sopikin kirjan tyyliin, joten tavallaan sen voisi laskea myös ruusuiksi. Suosittelisin kirjaa ehkä lukioikäisistä vanhemmille, jotka eivät pelästy tekstissä piileviä virheitä, ja koska kirjan tapahtumat ovat välillä dramaattisia, nuoremmille kirja ei välttämättä sovi.

Brown, Dan: Enkelit ja demonit

Dan Brownin Enkelit ja demonit-romaani. Ensimmäinen oikea aikuistenkirja, jonka olen lukenut, ja pidin kyllä. Kirja ei kenties ole kaikille, paikoitellen hivenen pitkäveteistä dialogia ja toisaalta teoksen historiaviittaukset saattavat ajaa jotkut lukijoista pois.

Historiantutkija Robert Langdon kutsutaan Cernin tutkimuslaitokseen, kun eräs laitoksen tutkijoista murhataan, ja hänen rinnassaan on Illuminati-veljeskunnan polttomerkki: veljeskunnan, joka on vastustanut kirkon oppeja , ja johon on kuulunut useita merkittäviä tiedemiehiä. Veljeskunnan on kuitenkin ajateltu olevan kuollut.
Myöhemmin selviää, että Cernistä on varastettu antimateriaa, mikä voi aiheuttaa voimakkaan räjähdyksen. Antimateria jäljitetään lopulta Roomaan, tarkemmin Vatikaaniin, jonne professori Langdon lähtee fyysikko Vittoria Vetran, murhatun tiedemiehen ottolapsen, kanssa, ja alkaa kilpajuoksu kelloa vastaan: antimateria räjähtäisi samana iltana puolen yön aikaan, ja Vatikaanissa on menossa Paavinvaali, joten Vatikaani tulvii turisteista, mutta kaikki ei vaalissakaan ole menossa aivan putkeen...

Kirjaan mahtuu juonenkäänteitä, murhia ja täpäriä pelastumisia. Itselleni kirja sopi, sillä pidän historiasta, ja useat viittaukset historiaan eivät haittaa, mutta jotakuta toista lukijaa ne voisivat häiritä. Kirja eteni nopeasti, aikaväli on melko pieni, mutta kirja silti paksuhko, ja dialogeja on melkoisesti.

Itse olin nähnyt elokuvan ensin, joten lukunautinto vähän häirintyi, kun tietyt kohdat menivät kirjassa eri tavalla kuin leffassa. Toisaalta juonenkäänteitä ja henkilöiden todellisia persoonia pyöriteltiin paljon, paikotellen hivenen liikaakin. Olisin jäänyt toivomaan tietyille henkilöille vähän erilaista loppua.

Kaikenkaikkiaan, suosittelisin kirjaa kokeneemmille lukijoille, joita historiaviittaukset eivät kyllästytä.
-'n

Dibben, Damian: Myrsky nousee

Damian Dibbenin esikoisromaani Myrsky nousee on Historian vartijat - sarjan avausosa. Lontoossa elävä poika kokee elämänsä järkytyksen, kun hänet kaapataan matkalla koulusta kotiin, mutta pian selviää, etteivät kaapparit halua pahaa, päinvastoin, he haluavat auttaa Jakea löytämään historiaan kadonneet vanhempansa, jotka  työskentelivät nuorempina samalle järjestölle mille kaapparitkin työskentelevät, Historian vartijoille, jotka matkaavat historian eri aikakausille estämään pahiksia tuhoamasta tunnettua historiaa.

Tästä alkaa nopeasti etenevä tapahtumaketju, jossa hahmoja tavataan ripeään tahtiin ja tapahtumat käyvät vähän vaarallisiksikin. Jake lähtee muutaman muun teini-ikäisen kanssa historiaan, renessanssiajan Venetsiaan ja Saksaan, joissa he yrittävät löytää Jaken vanhemmat, ja törmäävät matkallaan ongelmiin, esimerkiksi pahikseen, joka haluaa pyyhkiä renessanssin ajan historiasta kokonaan..

Kirja ei iskenyt. Huumoria oli paljon, muttei mitenkään erityisen hyvällä tavalla käytettynä. Hahmot olivat enemmän tai vähemmän ärsyttäviä, esimerkiksi eräs päähenkilöistä, teini-ikäinen poika hänkin, ajatteli kovasti vain ulkonäköään ja vaatetustaan, ja eikä siinä mitään, mutta liika on liikaa. Päähenkilö Jake rakastuu päätäpahkaa yhteen päähenkilöistä, ainoaan 'jengin' tyttöön, Topaziin, ja suunnilleen kuolaa tämän perään heti ensisilmäyksestä. Lisäksi minua ärsytti hirveästi kirjan 'teinimäisyys', melkein kaikki henkilöt olivat nuoria, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta..

Kerronta ei ollut kaikkein onnistuneinta, jotenkaan ei tarpeeksi jouhevaa vaan tönkönpuoleista, taustoille, tunnelmille ja tiloille ei ollut tarpeeksi aikaa, kun koko ajan mentiin niin sanotusti pää kolmantena jalkana kauhealla kiireellä eteenpäin. Kielellisesti tökki myös jatkuva sanojen toistaminen, tuntui, että kaikki adjektiivit olivat aina vain samoja (pitäisiköhän tästä haukkua suomentaja vai kirjailija, paha sanoa, kun ei alkuperäiskielistä ole lukenut) ja muutenkin omituisia ilmaisuja.. Lisäksi juoni oli osittain ennalta-arvattava ja kliseinenkin..

Kirja lienee mielenkiintoinen ehkä vähän itseäni nuoremmille, kohderyhmäksi ehkä arpoisin 10-14 vuotiaat.. Itse en koe olevani ainakaan kohderyhmää, lienenkö liian kriittinen ulkoisille piirteille, esimerkiksi kielelle ja liian urautunut tiettyihin käsityksiini, esimerkiksi kirjoihin ei vain sovi noin hienohelmaisia poikia kuin kirjan yksi päähenkilöistä (jonka nimen jo tyystin unohdin). Oli siellä muutama ihan onnistunutkin hahmo, mutta ei kiitos.
-'n

Riordan, Rick: The Kane chronicles

Puoliväli haasteesta saavutettu, viisikymmentä kirjaa vielä jäljellä. Puolivälin kirja sai kunnian olla Rick Riordanin The Serpent's shadow. 

Riordania olen aiemminkin hehkuttanut Percy Jacksoneiden muodossa, ja olen Kane-Chroniclestakin maininnut muistaakseni jonkun hehkutuksen loppupuolella. The Serpent's shadow on sarjan kolmas osa, ja saa nähdä, jääkö se viimeiseksi, kirja antoi ymmärtää mahdollisuudesta sarjan loppumiseen, mutta myös sarjan jatkoon, enkä jaksa nyt googletella ja etsiskellä faktoja. Kirjasta jäi odottava fiilis tavallaan. Se olisi voinut ihan hyvin päättää koko sarjan, mutta jätti sopivalla tavalla tiettyjä lankoja löyhiksi, jotta siihen voisi vielä liittää jatkoa.. En tiedä, paha sanoa.

Kane-Chroniclesta ajattelin kertoa yleisesti, sillä en itse kauheasti välitä loppupään osien esittelystä (ainakaan ennen alkupäätä..) Eli, sarja kertoo Carter ja Sadie Kane'sta, sisaruksista, joista toinen, Carter, on kasvanut arkeologi-isän kanssa kotikoulussa kierrellen eri maissa ja erilaisilla arkeologisilla kaivoksilla, ja toinen, Sadie, asuu isovanhempiensa luona Lontoossa ja viettää tavallista teinitytön elämää. Kaikki kuitenkin muuttuu sarjan ensimmäisessä osassa, kun sisarusten isä, Julius (joka on siis erittäin kuuluisa Egypto- ja arkeologi) katoaa British museumissa, kun vahingossa pirstoo Rosettan kiven ja vapauttaa lauman egyptiläisiä jumalia, ja pian sisarusten on estettävä maailmanloppu jos toinenkin...

Sarjan osat ovat siis The red pyramid (suom. punainen pyramidi) The throne of fire (suom. liekehtivä valtaistuin) ja The serpent's shadow (ei vielä suomennettu). Kaikki sarjan osat ovat enemmän tai vähemmän loistavia, ja niiden maailma tempaa hetkessä mukaansa. Kerronta on jälleen kerran aivan ihastuttavaa: Carter ja Sadie ovat äänittäneet tarinansa (ja saamme siis lukea sen vain, koska sisarukset ovat uskaltautuneet antamaan Riordanille kallisarvoisen äänitteensä, jotta hän voi muuttaa sen kirjoitettuun muotoon) ja kertovat vuorotellen tapahtumista. Ja koska äänessä ovat sisarukset, voidaan nauttia ah-niin ihanasta sisarusrakkaudesta tarinassa, sillä eihän isoveli-pikkusisko -asetelma voi olla luomatta välillä kiistoja.. 

Jotkut saattaisivat kritisoida Kane-kirjoja liiasta samankaltaisuudesta Riordanin aiempiin Percy Jacksoneihin, mutta mielestäni molemmat sarjat ovat loistavia ja kaikkein tärkeintä - erilaisia. Toki, ne muistuttavat toisiaan vaikeine ihmissuhdekaavioineen ja mutkikkaine juonenkäänteineen - mihin kirjailija tyylistään pääsisi - ja perustuvathan molemmat sarjat mytologioiden modernisointiin - tosin täysin erilaisten mytologioiden, egyptiläisen ja kreikkalaisen(+roomalaisen heroes of Olympus-sarjassa), mutta vaikuttavalla tavalla kuitenkin modernisoitu omanlaisikseen maailmoikseen. Kun pohtii, Riordan on oikeastaan kääntänyt osan Percyissään käyttämistään asioistaan ylösalaisin, mutta niitä saatte itse etsiskellä kirjoissa.. 

Ilmanmuuta lukekaa, jos ette ole vielä lukeneet, ihmiset hyvät! Riordan on käsittämättömän ihastuttavia tarinoita luova kirjailija, rakastan hänen kirjojaan ainakin yhtä paljon kuin LotR'ja ja Pottereita... Ja minähän olen tunnetusti Tolkienholisti ja Rowling-fani... (kuin myös Riordan tuntuu olevan jumalani, hehkutuksesta päätellen ainakin..)

-'n