J.R.R Tolkien - Keskeneräisten tarujen kirja

Tolkienin Keskeneräisten tarujen kirja: kätevä ja raivostuttava. Kirja pitää sisällään nimensä mukaisesti muutamia Tolkienin tarinoita, jotka eivät joko valmistuneet tai eivät päätyneetkään esimerkiksi Silmarillioniin. Keskeneräisten tarujen kirjan on koonnut J.R.R:n poika Christopher, ja jollen kovin paljon väärin muista, Christopher oli J.R.R:n nuorin poika, tosin tätä en mene vannomaan, siitä on jo aikaa, kun luin äidinkielenkurssilla Carpenter-nimisen kirjailija tekemän elämäkerran. Voisin tähän vielä lisätä nippelitietona Tolkienin etunimen olleen John Ronald Reyes. Jollen väärin muista.. 

Kirja oli mielenkiintoinen, mutta erittäin raskas lukea, sillä tarinat pomppivat välillä hirveästi, ja kaikkea aiheesta ei ollut kerrottu näissä taruissa, esimerkiksi Túrinista, josta ilmeisesti kerrotaan Húrinin lasten tarinassa enemmänkin, kerrottiin muutoin ihan hyvinkin, mutta keskeltä jäi pitkä pätkä tekstiä pois, joten olisi varmaan pitänyt lukea tätä yhtä aikaa Silmarillionin, Húrinin lasten tarinan ja Sormusten herrojen kanssa, tosin kolmannesta ja neljännestä ajasta kirjassa ei ollut paljoa.

Keskeneräisten tarujen kirjalla on omat hyvät puolensakin. Kirjan lopussa oli loistava hakemisto: Keski-Maan eri paikat ja Tolkienin useat hahmot olivat suurin osa, ainakin kaikki mitä itse etsin, olivat listattu ja selitetty hakemistossa. Valaisi erittäin paljon outoja hahmoja ja paikannimiä vilisevää kirjaa, selkeytti sitä melkoisen hyvin, sillä jos unohti, kuka jokin hahmo oli, tai missä jokin paikka on, pystyi sen äkkiä selaamaan takaa.

Minua kiehtoi Keskeneräisten tarujen kirjassa eniten tarinat Tuorista, ihmisestä, joka etsiytyi haltijoiden salattuun valtakuntaan ensimmäisellä ajalla ja oli Túrinin sukulainen, tosin en enää muista tämän salatun haltiavaltakunnan nimeä. Lisäksi toinen mielenkiintoinen (sormustenherrarakkauteni tähden) tarina oli Kurjenmiekkakenttien taistelusta kertonut pätkä, taistelusta, josta olin aina halunnut tietää lisää.

Yleisilmeeltään kirja on lukemisen arvoinen, ei vaadi täyttä kannesta kanteen lukemista, itsekin skippasin pari tarua, jotka eivät aiheeltaan kiinnostaneet minua yhtään, mutta voin kuitenkin hyvällä omatunnolla sanoa lukeneeni kirjan. Raskas? Kyllä. Sekava? Kyllä. Vaikeaselkoinen? Kyllä. Mielenkiintoinen? Kyllä. Kannattaako lukea? Kyllä, jos Tolkienin Keski-Maa kiinnostaa hiukkaakaan enemmän. Ei, jos Sormusten herrojenkin lukemien tuotti tuskaa, ja jollei ole lukenut Silmarillionia aiemmin.
-'n

Seuraavissa kirjasesittelyissä mennee hetki, sillä aion esitellä Sormusten herrat yhtenä pakettina, ja kolmatta en ole ehtinyt aloittaa vielä, ja lisäksi lainasin kirjastosta pinon Septimus Heappeja (Kirj. Angie Sage) ja todennäköisesti keskityn nyt niihin, ja niistäkin vähän ajattelin jotain yhtenäisempää ja laajempaa esittelyä, kun ne olen saanut luettua. Tosin Michael Scottin Kirjanvartija ei ole enää kovin pahasti kesken, joten siitä saattaa tulla seuraava esitelty kirja, tosin en tiedä. Sen näkee sitten.